Siirry pääsisältöön

Vesivasarateknologia

Geolämmön poraamisessa voidaan teoriassa soveltaa

  • hakkaavaa (perkussio),
  • kiertävää (rotaatio) tai
  • lämpöön (plasma) perustuvaa porausteknologiaa.

Suomen oloissa lupaavimmat kehityssuunnat ovat perkussioon perustuvat ilma- ja vesivasarateknologiat.

Vesivasaraporauksessa energia johdetaan veden paineen avulla reiän pohjalle. Plasmaporauksessa voidaan sama tehdä sähkön avulla. Rotaatiotekniikassa energia tehdään maan pinnalla ja pyörivä liike johdetaan poraputkia pitkin reiän pohjalle. Nämä tekniikat mahdollistavat tehokkaan energiansiirron pitkälle matkalle, mikä on yksi tärkeimmistä vaatimuksista syviä kaivoja porattaessa. Koetelluinta teknologiaa edustavat erilaiset rotaatiota soveltavat porausjärjestelmät. Rotaatiotekniikalla on maailmalla porattu yli kymmenen kilometrin syvyyteen.

Tampereella lupaavimmalta porausteknologialta vaikuttaa selvitysten mukaan vesivasarateknologia.

Vesivasaran nopeus ja kyvykkyys suuriin syvyyksiin perustuu kovaan kiveen purevaan iskevään liikkeeseen, energian tehokkaaseen siirtoon kaivon pohjalle sekä porausaineksen nostoon erittäin syvästä kaivosta nesteen avulla. Merkittävänä tekijänä on myös teknologiaan luonnostaan sisältyvä porausprosessin tehokas jäähdytys ja voitelu. Poranterät, joita kuluu melkoinen määrä syvän kaivon poraamisessa, ovat niin ikään oleellisesti edullisempia kuin rotaatioteknologiassa.

Suomalaisissa kaukolämpöjärjestelmissä riittää kuormaa suurelle määrälle geolämpöä, mutta kallioperän viileyden vuoksi kaukolämpökäyttö edellyttää poraamaan syvälle. Etelä-Suomessa pitää porata 6-8 kilometrin syvyyteen asti suoraan lämpötilavaatimukset täyttävän priimakaukolämmön tuottamiseksi. Toisaalta suomalainen graniitti kestää erittäin hyvin vesivasaraporauksen sortumatta, toisin kuin hiekkakivi. Tässä on siis monella tapaa täydellinen yhtälö vesivasaran kehittäjille.

Mikäli porausteknologiaa saadaan kehitettyä edelleen niin, että yhä suurempien ja syvempien kaivojen porausnopeus ja onnistumisprosentti kasvavat, pohjoismaisissa kaukolämpöjärjestelmissä avautuu huomattavan iso markkina, jota tosin rajoittaa kesäkauden matala kulutus.