Siirry pääsisältöön

Yhden kaivon arkkitehtuuri

Tässä hankkeessa on päädytty stimuloimattomaan yhden kaivon arkkitehtuuriin (DSGW, Deep Geothermal Single Well). Teknologia muistuttaa normaalia maalämpökaivoa, jossa kylmä vesi menee sisään ja kuuma vesi tulee ulos samasta kaivosta. Tällöin laitoksen teho jää pienemmäksi kuin kahden kaivon arkkitehtuurissa, mutta energiatalous on helpommin ennustettavissa eikä kallioperän stimuloinnille ole tarvetta.

Jos porauksen hinta laskee suhteessa stimuloinnin kustannukseen, voi kahden kaivon hankkeiden (EGS) määrä vähentyä verrattuna yhden kaivon järjestelmään, koska virtauksen saaminen kovaan graniittiin on epävarmaa ja riippuu kokonaan kyseisen pisteen geologiasta. Jos hanke pääsee energiataloudellisesti omilleen ilman stimulointiin liittyviä toiveita, sen riskit pienenevät.

Kahden kaivon hankkeissa EGS (enchanced geothermal system) -teknologian haasteet liittyvät kallioperän stimulointiin ja siitä seuraavaan seismisyyteen. Stimuloinnin tarkoitus on laajentaa veden paineen avulla kallioperässä luonnostaan olevia halkeamia hyvän veden virtaaman mahdollistamiseksi. Kun stimulointi on suoritettu, kaivosta ja halkeamista muodostetaan kartta. Kartan perusteella voidaan seuraavassa vaiheessa porata toinen geolämpökaivo, joka yhdistetään halkeamien kautta ensimmäiseen kaivoon niin, että saadaan laaja lämmönvaihtoalue ja suurin mahdollinen veden virtaus kaivojen välille. Lopputuloksessa on epävarmuuksia: Kallioperän tarkkaa rakennetta ei tunneta etukäteen, joten halkeamia voi olla runsaasti ja ne voivat muodostua helposti tai tilanne voi olla juuri päinvastainen, jolloin laitoksen suunniteltu virtaama ja tavoiteltu tuotantoteho on vaarassa jäädä saavuttamatta. Halkeamien stimulointi aiheuttaa mikroseismisyyttä ja melua, jotka voivat jatkua vielä joitakin viikkoja stimuloinnin päätyttyä.